Uutiset

Suomalaissa paikallisyhteisöissä on vahva usko ja taito yhdessä tekemisen voimaan

Referoitu professori Hannu Katajamäen pitämästä juhlapuheesta gaalaillassa.

Suomessa liihotta suuruuden logiikan aave; Palvelut on keskitettävä suuryksiköihin, kilpailutuksen on karsittava pienet ja tehottomat yritykset. Pienet paikkakunnat eivät voi menestyä.

Suuruuden logiikan sanelemien ratkaisujen vaikutuksesta keskusteltaessa ohitetaan maan eri osissa asuvat kansalaiset. Puhuminen paikallisuudesta ja hajautetuista ratkaisusta leimataan jälkijättöisyydeksi ja kehityksen vastaiseksi.

Alueteoria ja niin sanottujen asiantuntijoiden suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen aluerakenteesta käymä keskustelu perustuu aika lailla muualta suoraan kopioitujen kehittämisideoiden varaan. Siinä oletetaan, että maamme on samanlainen tiheän keskusverkon ja suuren asukasmäärän maa kuin Keski-Euroopan ydin- tai Pohjois-Amerikan metropolialueet, joista tällainen kansainvälinen alan kirjallisuus ammentaa. Tämä ajattelu ei sovi Suomen pienipiirteiseen maantieteeseen, koska Suomea on viisasta, ja kansalaisten näkökulmasta oikeudenmukaista kehittää pienten paikallisyhteisöjen maana, ja unohtaa maantieteelliseen todellisuuteen huonosti sopiva ajatus metropoleista, huippuyksiköistä ja suuruuden logiikasta.

Metropolivaltiokehityksen haastaa edellytyksiä luova valtio, se rakentuu paikkaperustaisesti ja hajautuneesti. Lähtökohtana on, että kansalaisten hyvä elämä ja onni edellyttävät arjen sujuvuuden ensisijaisuuden tunnustamista ja takaamista. Kansalaislähtöinen palvelujen organisointi on mahdollista toteuttaa koko maassa kaikissa paikallisyhteisöissä, jos tähän on vain tahtoa ja osaamista.

Paikallislähtöistä yhteiskuntaa luonnehtii kansalaisten, kansalaisjärjestöjen, yritysten, ja julkisen sektorin monipuolistuva yhteistyö, jota kutsun uudeksi paikallisuudeksi.

Uuden paikallisuuden edistäminen on edellytyksiä luovan valtion perusperiaate, ytimenä on paikallisyhteisöjen oikeus kehittyä omista lähtökohdistaan, ja tätä tuetaan paikkaperustaisella politiikalla. Yhteiskunta on palautettava paikallislähtöiseksi, myös käytännön toiminnassa ja päätöksenteossa. Kyse ei ole paluusta menneisyyteen vaan globalisaation nykyvaiheen edellyttämästä toimintatavasta. Ilman paikallisuuden, ja siitä nousevan politiikan vahvistumista, yritysmaailman johtamisopeista ammentava, suuryksiköitä suosiva yhteiskuntapolitiikka moukaroi yhä armottomammin kansalaisten arjen ympäristöjä, hyvinvointimme perustoja.

Maaseutupääomaa

Maaseutu pystyy vastaaman monenlaiseen yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kysyntään. Maaseutu voi vasta myös uudenlaiseen asumiskysyntään, jossa yhdistyvät väljyys, yhteisöllisyys ja modernin asumisen mukavuudet. Maaseudulla tuotetaan lähiruokaa, ja se voi erikoistua hajautettuun energiantuotantoon. Maaseudulle voi syttyä valovoimainen biotalous, ilmastonmuutoksen suitsimisessa maaseutu on osa ratkaisua – toivon tuoja. Muun muassa tätä on maaseutupääoma. Sen oivaltaminen edistää suomalaisen yhteiskunnan menestystä ja lisää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta.

Maaseutupääoma on kovasti hukassa monissa päätöksenteon asetelmissa.

Maaseudun yhteisöllisyyden perinteellä on käyttöä, kun pohditaan kuntien lähidemokratiakäytäntöjä. Tähänastiset kokemukset ovat kuitenkin osoittaneet, että näennäisen toimivallan alue-elimiä ja muita kansalaislähtöisiä elimiä ei kannata perustaa ikään kuin suoran kansalaisdemokratian toteuttajiksi. Täytyy olla todellista toimivaltaa, todellista vaikuttamisen mahdollisuutta.

Monesti näennäiset elimen halutaan lakkauttaa, kun todettaan, että eihän tästä mitään tule, ja viedään pois se vähäinenkin kansalaislähtöinen demokratia, tilanteessa, jossa sitä pitäisi antaa lisää.

Kun kunnissa ryhdytään kehittämään suoraa demokratiaa – kunnan osiin perustuvaa tai yleistä kansalaisten vaikuttamista kunnan asioihin – pohdinnoilla tulee olla yhteys päätösten valmisteluun, kansalaisilla tulee olla todellinen vaikuttamisen mahdollisuus.

Kätevä uuden demokratian muoto on myös osallistuva budjetointi. Talousarvioon varataan tietty summa, se laitetaan hakuun ja valitaan parhaat kehittämisehdotukset, joita esimerkiksi kylätoimikunnilta tai kaupunginosayhdistyksiltä tulee. Tämä sitouttaa kansalaisia ja antaa heille mahdollisuuden työskennellä yhdessä, koska osallistuvaan budjetointiin voidaan lisätä myös kökkä- ja talkootyö. Tästä on saavutettu eripuolilla Suomea jo aika rohkaisevia esimerkkejä.

Aluevaikutusten arviointi

Ennen hallinnon muutoksia on tehtävä taitava aluevaikutusten arviointi.

Aluevaikutusten arvioinnit ovat tärkeitä kansalaisten arjen näkökulmasta. Erityisen tähdellisiä kansalaisten katsannossa ovat tietysti tulevat, ja nykyisetkin, sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestelyt. Lopputuloksena ei saa olla kansalaisten arjesta liian etäällä olevat suuryksiköt, joiden kanssa asiointi edellyttää loppumatonta nettinäpräämistä.

Edellytyksiä luovan valtion periaate on läheisyyden ekonomia, läheisyys viittaa tässä yhteydessä maantieteen ohella kansalaislähtöisyyteen ja asioinnin helppouteen. Kansalaisten peruspalvelujen organisoinnissa suuri kysymys on se, voidaanko enää samanlaisilla hallinnollisilla malleilla Hangosta Utsjoelle toteuttaa kansalaisten yhdenvertainen ja oikeudenmukainen kohtelu vai tarvitaanko eriteltyjä käytäntöjä erilaisten maantieteellisten ympäristöjen mukaan, ja onko tällaiseen myös perustuslain taivuttava? Nämä ovat asioita, joita soteuudistuksessa pitää pohtia.

Toivo elää

Keskittämisen ja suuruuden ihannoinnin määrätynlaisesta vimmaisuudesta huolimatta toivo elää. Suomalaissa paikallisyhteisöissä on edelleen vahva usko ja taito yhdessä tekemisen voimaan. Tässäkin huoneessa olevat ovat tämän toivon eläviä todistajia ja todisteita.

Suomen maaseutujen menestys ja monipuolisen hyvinvoinnin edistämien ei voi perustua suuruuden logiikkaan, huippuyksikköajatteluun ja menestyksen tavoitteluun muutaman suuralueen kautta. Menestyksen ennaltamääräytymisoppi syrjii hyvin suurta osaa kansasta. Kaikenlainen syrjiminen on kiellettyä, myöskin asuinpaikan perusteella tapahtuva syrjiminen.

Suomessa on muutamien ennakolta määriteltyjen innovaatiokeskittymien sijaan kiinnitettävä huomiota omia kehityspolkuja tavoitteleviin paikallisyhteisöihin. Tämä edellyttää maan kaikissa osissa yhteiskunnan takaamaa fyysisen liikenteen ja tietoliikenteen infrastruktuuria, peruspalvelujen tarjoamista lähietäisyydeltä – lähikouluja, kattavia kirjastopalveluja sekä hajautettua korkeakouluverkostoa.

Jotkut sosiaali- ja terveyshallinnonhallinnon korkeimmat papit ja papittaret Suomessa ovat jo esittäneet lähipalvelukäsitteen hylkäämistä. Näin ei voi ajatella, koska silloin nostetaan lopullisesti kädet pystyyn tältä suuruuden logiikan edellyttämältä keskittämiseltä. Poliitikkojen, iltapäivälehtien kolumnistien ja ajankohtaisohjelmien juontajien, twiittaajien ja kaikkein vähiten aluetutkijoiden asia ei ole tehdä jakoa menestyviin ja menestymättömiin alueisiin.

Oikeudenmukaisuus ja sivistysvaltion ihanne edellyttävät kaikkien kansalaisten hyvän elämän turvaamista asuinpaikasta riippumatta. Tämä on yksi suomaisen yhteiskunnan fundamentti, joka ei pitäisi olla mikään poliittinen kiistakappale, vaan oikeudenmukaisen sivistysvaltion perusperiaate. Edellytysten turvaamisen kautta syntyy keskusten lisäksi myös maaseudulle erittäin kiinnostavia asetelmia. Suuruuden logiikkaan perustuva näkökulma kykenee siivilöimään vain murto-osan tulevien menestystarinoidemme aihioista. Monimuotoisesta paikallisuudesta sen sijaan nousee Suomen menestystä edistävä toivon maantiede.

Professori Hannu Katajamäki puhui paikallisuuden palauttamisen puolesta.

Perjantaina 23.8. leppoisa Lokaali-ilta lentokentän laitamilla!

Perjantai-illan 23.8. tilaisuuteen on kaikilla vapaa pääsy ja tarjolla on muun muassa tarinoita, ekoaseammuntaa, biohiiletystä, latohistoriaa ja kylähullun pähkäilyjä. Tilaisuus alkaa lentokentän laitamilla Pub Tallissa iltakuudelta.

Tarinateltoissa pääsee kuulemaan monenlaista juttua – ja saa mieluusti jutustella itsekin! Jututtajina ovat muun muassa Juha Pohjonen, joka kertoo eteläpohjalaisen kylätoiminnan perinteistä ja maakunnallisen kyläyhdistyksen synnystä. Seppo Takamaan tarinat liittyvät puolestaan Lentosotakoulun historiaan. Takamaa on muun muassa kirjoittanut kirjan Sotalentäjät. Erkki Kalliomäki Kauhajoelta tulee tarinoimaan kammikylästään ja soinilainen Kanadan-kävijä Tauno Alkula kertoo tarinoita elämäntaipaleeltaan. Tauno on myös innokas kylätoimija ja puuhamies muun muassa Tillikanrannan kunnostuksessa.

Suomen Kylät ry:n Koti kylään – maahanmuuttajat osalliseksi paikallistyhteisöä -hanke on niinikään mukana, lupaa hankevetäjä Tuomas Männistö.

  • Vincent Klutse on mies, jonka tarinoita ei voi kuunnella hymyilemättä. Atrialla kenttäpäällikkönä toimiva Vincent on asunut Suomessa jo 28 vuotta ja nähnyt alueemme hyvät ja huonot puolet. Innostavasta ja humoristisestakin kerronnastaan tunnettu ”Vinski” on onnistunut kääntämään negatiiviset kokemukset voimavarakseen ja se välittyy hänen kerronnastaan -päivääkään hän ei vaihtaisi pois-. Vinski on ihailtava esimerkki suomalaisesta sisusta ja pohjalaisesta päättäväisyydestä. Vincentin tarinoiden aiheita ovat pohjalaiset, rasismi, elämä, työ, kanat… Kyllä kanat!
  • Hind Saláh Táha on Kauhavan vastaanottokeskuksessa asuva turvapaikanhakijanainen, joka on työskennellyt Irakissa laboratorioanalyytikkona. Hind -joka pitää esityksensä selkeällä englannin kielellä- kertoo, millaista on olla turvapaikanhakijana Suomessa ja miten loputtomalta tuntuva odotus vaikuttaa perheen elämään, arkeen ja jaksamiseen. Hind ei ehkä vastaa käsitystäsi irakilaisesta turvapaikanhakijasta, vaan yllättää varmasti. Hind tarjoaa esityksellään hyvän tilaisuuden lisätä ymmärrystämme tapahtuma-alueella jo vuosia asuneiden turvapaikanhakijoiden arjesta ja elämästä. Hind vastaa mielellään myös kysymyksiin.

Pub Tallissa julkistetaan seitsemältä kirja Suomalainen lato. Tietokirjailija Juha Kuisman uusin teos esittelee nimensä mukaisesti suomalaisia latoja ja niiden historiaa. Kuisma kertoo kustantajan haastattelussa tutkimuksestaan niin suomalaisen kulttuuriperinnön kuin suomalaista perinnemaisemaa helminä koristavien latojen parissa.

Lentokentän laitamilla pidettävään iltatilaisuuteen kirjan julkistus sopii erinomaisesti, sillä sodan aikana Kauhavan sotilaslentokenttää naamioitiin näyttämään ilmasta katsoen peltoaukealta vetämällä kentälle latoja. Uudempaa latojen esitystapaa edustaa kuvataiteilija Elina Försti, jonka pari maalausta ehkä näemme perjantai-iltana.

Iltakahdeksalta käynnistyy laivueen luokassa Alpiini Piiparisen esitys Kylähullun pähkäilyt. Alpiini Piiparinen (Matti Hämäläinen) on rakentanut itselleen jättimäisen linnunpöntön, jonne on vetäytynyt pähkäilemään. ”Korpiloppari” käsittelee tärkeitä teemoja kylien ja eri yhteisöjen elämästä, muttei turhantärkeästi. Piiparisen esitys ei ole perinteinen monologi. Häntä katsoessaan ei voi olla pähkäilemättä elinvoimaisuuteen liittyviä kysymyksiä; yhteisöllisyyttä, asenteita, rahaa ja rakkautta.

Lentokentän laitamilla pääsee tutustumaan myös hiiliviisauteen, kun Maaseudun sivistysliitto virittää alueelle biohiilettimen.

Biohiili parantaa ravinteiden ja kosteuden sitoutumista maahan sekä helpottaa kasvien ja pieneliöstön kasvua, sanoo Timo Reko Maaseudun sivistyliiton Hiiliviisaat kylät -hankkeesta.

– Biohiilessä hiili on sitoutuneena hyvin pysyvään muotoon, jolloin se ei vapaudu takaisin ilmakehään satoihin tai tuhansiin vuosiin

Lentokentän laitamilla voi myös harjoittaa MPK:n johdolla ekoaseammuntaa sekä suorittaa häjypassin ja osallistua arvontaan.

Pub Talli palvelee, tarjolla on juomia kunnon riihipubin tapaan ja suolaistakin suuhunpantavaa. Annin Marjatarhan vohvelivaunusta voi valita makoisampia vaihtoehtoja.

Maanpuolustusnaisten soppatykistä saa rokkaa.

Illan musiikista vastaa Jari Rannanjärvi – mies ja kitara – ja lisäksi hän on luvannut vetää illan mittaan myös karaokea kaikille laulunhaluisille.

Musiikkiesityksenä kuullaan myös Kosola-räppi, jolla Aira ja Jyrki Lahti kaappasivat Kauhavan kylien välisen kilpailun voiton Kosolaan Puukkofestivaaleilla 2013!

Paikalla on myös SPR Kauhavan osasto.

Suomalainen lato -kirja julkistetaan Lokaalissa

Juha Kuisma

Tietokirjailija Juha Kuisman uusin teos, nimensä mukaisesti suomalaisia latoja ja niiden historiaa esittelevä Suomalainen lato julkistetaan Lokaalissa perjantai-iltana 23.8. Kuisma esittelee painotuoretta teostaan ja kertoo kustantajan haastattelussa tutkimuksestaan niin suomalaisen kulttuuriperinnön kuin suomalaista perinnemaisemaa helminä koristavien latojen parissa.

Onko mikään muu rakennus yhtä erottamaton osa suomalaista maisemaa kuin pellolle tai pellon reunaan pystytetty lato? Edellisten sukupolvien elinkeinolle välttämätön hyötyrakennus on heinäntekoperinteen muututtua käynyt tarpeettomaksi. Ladot ovat kuitenkin mittaamattoman arvokas osa Suomen historiaa, rakennustaitoa, elinkeinotoimintaa ja kiinteä osa vapaa-ajan viettoa.

Lentokentän laitamilla pidettävään iltatilaisuuteen kirjan julkistus sopii erinomaisesti, sillä sodan aikana Kauhavan sotilaslentokenttää naamioitiin näyttämään ilmasta katsoen peltoaukealta vetämällä kentälle latoja.

Suomalainen lato (Aviador, 2019) on latojen rakennustaidon ja perinteen yksiin kansiin kokoava tietoteos, joka on tulos kirjoittajansa Juha Kuisman vuosien työstä arkistoissa ja maaseutumatkoilla. Teoksen mustavalkokuvitus on kirjailijan pojan, arkkitehti Arttu Kuisman kamerasta.

Juha Kuisma (s. 1955) on tietokirjailija, joka aloitti kirjallisen uransa 1980-luvulla. Alun perin taloustieteilijäksi opiskellut Kuisma on julkaissut noin 20 kirjaa, muun muassa teoksen Tuli leivän antaa (1997) ja Matkalla ympäristöyhteiskuntaan (1999).

Biohiiltä ja hiiliviisaita kyliä

Maaseudun Sivistysliiton Hiiliviisaat kylät -hanke tuo Lokaalin perjantai-illan ohjelmaan biohiilettimen. Saamme hiilettimen käyttöopastusta rennossa tunnelmassa ja päätteeksi voi laitteessa paistaa vaikka makkaraa, lupaa Timo Reko.

MIKÄ BIOHIILI?

Erilaisista kasvimassoista, puusta, heinästä, oljesta ja järviruo’osta voidaan valmistaa hiiltä. Tällaista eloperäisestä aineksesta valmistettua hiiltä kutsutaan biohiileksi.

BIOHIILTÄ PUUTARHAAN JA HYÖTYKASVIEN VILJELYYN

Biohiili parantaa ravinteiden ja kosteuden sitoutumista maahan sekä helpottaa kasvien ja pieneliöstön kasvua. Lannoitteiden ja kastelun tarve pienenee ja ravinteiden valuminen vesistöihin ja pohjavesiin vähenee. Biohiilen ominaisuudet hiilen sitojana ja ravinteiden- ja vedenpidättäjänä ovat vertaansa vailla.

KUN HALUAT VAIKUTTAA ILMASTONMUUTOKSEEN

Biohiilessä hiili on sitoutuneena hyvin pysyvään muotoon, jolloin se ei vapaudu takaisin ilmakehään satoihin tai tuhansiin vuosiin.

Lisätietoja:

Timo Reko / Maaseudun Sivistysliitto – Hiiliviisaat kylät, 050-3226798, timo.reko(a)msl.fi

Alpiini Piiparinen esiintyy perjantai-iltana

Lokaalin perjantai-iltaan 23.8. saadaan virkistävä tuulahdus Äänekoskelta, kun Alpiini Piiparinen tulee esittämään Kylähullun pähkäilyt. Ehkä illassa nähdään muitakin kylähulluja, ken tietää.

Kylähullun pähkäilyt on motivoiva mono-dialogi.

Alpiini Piiparinen on rakentanut itselleen jättimäisen linnunpöntön, jonne on vetäytynyt pähkäilemään. Metsän keskellä tälle KYLÄHULLULLE kirkastuu olennaisuuksia, joita yleisöllä on erityislaatuinen mahdollisuus päästä kuulemaan. Läpi villien visioiden kylähullu johdattaa kuulijansa konkreettiseen viisauteen.

”KORPILOPPARI” haastaa kuulijansa etsimään itsestään rohkeutta ja uusia ideoita. Luovasti ja pelkäämättä epäonnistumisia. Piiparinen käsittelee tärkeitä teemoja kylien ja eri yhteisöjen elämästä- muttei turhantärkeästi. Piiparisen esitys ei ole perinteinen monologi. Hän toivoo DIALOGISUUTTA. Häntä katsoessaan ei voi olla pähkäilemättä elinvoimaisuuteen liittyviä kysymyksiä; yhteisöllisyyttä, asenteita, rahaa ja rakkautta.

Esityksellisen luennon nähtyään on virkistynyt olo. Kuin olisi tullut yleisen saunan lauteilta. Leppoisista löylyistä. On tullut pähkäiltyä omassa pöntössä ja ehkä jotain myös yhdessä. Tämä tarina on sanalla sanoen ELÄMÄNMAKUINEN. VAROITUS! Saattaa sisältää omien aivojen käyttöä. Sisältö on sopiva lapsille mutta teemat on tarkoitettu aikuisille

Alpiini Piiparisen esitys pistää yleisönkin pähkäilemaan.

Lokaali-lehti ilmestyi

Lokaalin järjestelyt ovat edenneet siihen mittaan, että kylätoiminnan neuvottelupäiville saadaan jakoon Lokaali-lehti. Lehden voi jo selata tässä LINKISSÄ

Eteläpohjalaiset Kylät ry:n hallitus on kokoustanut Lokaalin valmistelujen merkeissä ahkerasti kevään aikana.

Lokaali laskeutuu Kauhavalle

Suomen paikalliskehittäjiä yhdistävä valtakunnallinen Lokaali-tapahtuma järjestettiin vuonna 2018 Savonlinnassa. Tapahtuma on järjestetty 33. kertaa,  Lokaali-nimellä 11 kertaa. Vuoden 2019 tapahtumapaikaksi Savonlinnassa julkistettiin Kauhava: Lokaali tulee lakeudelle 23.-25.8.2019. Tätä ennen tapahtuma on pidetty Etelä-Pohjanmaalla viimeksi valtakunnallisten kylätoimintapäivien nimellä vuonna 2004.

heikki

Eteläpohjalaiset Kylät ry:n puheenjohtaja Heikki Korkealaakso kutsui paikalliskehittäjät Lokaaliin lakeudelle.